keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Omnipollo Arzachel


Arzachel
Omnipollo. Ruotsi
(Sessio) IPA, 3,5%
***

Jos viimeksi oli mustaa ja täysillä ajavaa Omnipolloa, niin nyt sitten toisesta ääripäästä. Ruotsin maitokauppavahvuuteen 3,5% tehty "session IPA". Etiketissä on Omnipollon maineikkaan Nebuchadnezzar tupla-IPAn muotoilua eri väreillä ja lisäksi tähtikuvioita, jotka voivat viitata Zodiac IPAan. Eli jonkinlaista sukulaissuhdetta niihin viitataan. Tai ainakin Nebuun, koska nuo tähtikuviot nyt voivat viitata vain oluen nimeen Arzachel, joka on lainattu muinaiselta tähtitieteilijältä.

Ostin pullon männäviikolla olutkauppa Pienestä. Rikoin käydessäni ensimmäisen ostamani Arzachelin lattialle, koska olen tura, ja Pien hoiti tilanteen esimerkillisellä asiakaspalvelulla. Kehuja sinne. IPAssa tietysti kiinnostaa aina tuoreus. Korkissa on parasta ennen päiväys 4/10/2017. Näistä kun ei koskaan tiedä onko päiväys vuoden päässä pullotuksesta vai lähempänä niin revipä siitä tuoreustietoa sitten. Tuskin kuitenkaan vanhampaa kuin se puoli vuotta mikä sillä vuoden välillä tulisi.

Hyvin vaalean keltainen, samea olut. Lyhytikäinen valkoinen vaahto. Erittäin kukkaisen sitruksinen raikas tuoksu. Aprikoosia, muutenkin runsasta raikasta hedelmäisyyttä. Todella ohut, mutta se nyt oli odotettavissa näillä volteilla. Mallaspuoli on kuitenkin niin kevyt, ainoastaan pientä makeutta ja jotain taustalla väijyvää viljaisuutta tarjoava, että vähän turhankin lötköksi jää. Reilusta humaloinnista tunkkaa loppumakuun hedelmäisyyttä ja melko terhakan katkeroinnin, mutta kun ei ole runkoa kantamaan mitään makuja kaikki häviävät hetkessä ja jäljelle jää vain häilyvä muisto katkeruudesta. "Kuin haukkaisi lunta, suussa tapahtuu kaikkea ja sitten se häviää heti" sanoi lasilla käynyt parempi puolisko.

Aromia on, mutta makupuolella vähän katkerokeskeiseksi humalointi jää, joten en usko tämän ihan mitään supertuoretta ainakaan olevan. Ei sinällään mitään vikaa, raikas ja helposti juotava kevytbisse. Vahvuisekseen "IPAksi" periaatteessa oikein kivakin, tuoreempana varmasti etenkin, mutta eipä tätä olisi ollut mitään virkaa tehdä, jos Ruotsissa olisi järjellisempi alkoholilaki. Terveisiä vaan sinne Systembolagetin kirjeosastolle. Matala kolmonen pisteiksikin.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kirja-arvio: Tim Webb & al. - LambicLand


LambicLand
Cogan & Mater, 2012 (ensimmäinen laitos 2004)
126pp.

Pieni on kaunista tuumasi Tim Webb kun lambicista kirjaa lähti kirjoittamaan. Joten pidetään nyt sitten arviokin lyhyenä.

Ostin kirjasen toisen Webbin kirjan Good Beer Guide Belgiumin kanssa viime elokuussa Great British Beer Festivalilta, mutta jotenkin lambic-opus unohtui hyllyyn kypsymään.

Kuten nimestä voi päätellä tämä käsittelee hyvin keskittyneesti pientä hyvin uniikkia sektoria oluesta eli Belgian Pajottenlandin kuuluisia villihiiva-hapanoluita lambiceja.

Periaatteessa 126-sivuinen vihkonen on matkaopas kuten Webbin GBGB:kin, nimittäin hieman yli puolet sivuista on omistettu hyvien lambicia myyvien paikkojen esittelyyn matkaopashengessä. Kirjassa mainitaan, että ensimmäiseen laitokseen (2004) oli pystytty sisällyttämään käytännössä kaikki lambicia myyvät kahvilat ja baarit, kun nykyään oluen maine on noussut siinä määrin, että tähän 2010-2012 uudistettuun versioon on jouduttu pitämään tiukempi seula.

Opasosuutta ennen kirja kuitenkin käy läpi lambicin historiaa, sen eri variaatiot ja termistön, sekä yksitellen kaikki lambic-panimot ja sekoittamot sekä niiden merkittävimmät oluet. Aitoja lambiceja valmistetaan sen verran pienellä alueella, sen verran harvan toimijan toimesta, että poikkeuksellisesti ne voi käydä läpi hyvinkin kattavasti 60 sivussa. Eipä taitaisi pilsnerin valmistajista ihan samanlaista irrota.

Tietoa on pienessä tilassa paljon ja tuli opittua panimoista ja niiden tuotteista paljon uutta. Ja melkoinen hinku Pajottenlandia kiertämään tuli siinä samalla.

Webbin apuna on ollut Chris Pollar ja Siobhan McGinn, mutta tyylillisesti haistelen aika paljon samaa kuin GBGB:stä, joten Webb tässä eniten kirjoittajana tuntuu. Eli toisin sanoen pelkästään baarien kuvailujakin on hauska lukea, sillä teksti on paikoitellen hulvattoman nasevaa peribrittiläistä naljailua.

Loistava pieni tietopaketti lambicista! Muistaakseni kymmenen punnan hinta tuntui ostaessa kovalta tämmöisestä paksusta brosyyristä, mutta oli kyllä joka pennin väärti.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Maitokaupparajat ja oluttyylien kirjo

Törmäsin eilen internetissä todella ärsyttävään kirjoitukseen oluen maitokaupparajan nostosta. Vaalikausi tuntuu tuovan kaikki trollit pintaan.

Tämä on berliner weisse.
Se mahtuu maitokauppaan jo nyt.
Mutta, kirjoituksessa väitetään, että maitokauppavalikoimissa on jo nyt "kattavat valikoimat" ja "paljon erilaisia mielenkiintoisia juomia kaikkialta maailmasta maistelijoiden iloksi". Ja toisekseen kommenteissa sitten puolestaan todetaan vastaiskuksi, että nosto 5,5% on "mullistava valikoiman monipuolisuuden kannalta".

On siis kaksi väitettä, joista oli epämääräinen fiilis, muttei kovempaa tietoa.
1) Maitokaupoissa on jo kattavasti erilaisia oluita 4,7% rajan kanssa. Olutharrastajan perstuntuma on, että eipähän ole.
2) Rajan nosto 5,5% lisää valikoiman monipuolisuutta huomattavasti. Tuntuu, että ehkä vähän, muttei välttämättä mainittavasti.

Tutkitaanpa. Ja nimen omaan siis katsotaan noita kahta väitettä. En tällä halua väittää mitään siitä missä alkoholia pitäisi myydä ja missä ei. Olen monopoli-keskustelussa melko vahvasti aidalla ja se on eri keskustelu se.

Vastaavia laskelmiahan on tehty ennenkin esim. olutarviosaittien oluiden kautta. Mutta kaikki näkemäni ovat keskittyneet erillisiin oluisiin. Kaupassa voi olla vaikka 2000 eri olutta, mutta jos ne ovat kaikki keskivahvaa vaaleaa lageria, ei se nyt kovin monipuolinen valikoima ole. Itselleni hyvä valikoima on mahdollisimman laaja makukirjo. Erilaiset oluttyylit kuvastavat mielestäni parhaiten oluen makukirjoa, niin tarkastellaanpa näitä väitteitä oluttyylien kautta. Koska jos nykyään on jo paljon tyylejä tarjolla, niin väite 1 pitää paikkaansa. Ja toisaalta, jos rajan nosto lisää niitä huomattavasti, niin väite 2 pitää paikkansa.

Tämä puolestaan on american barleywine.
Sitä ei tarvitse odotella maitokauppaan
nyt tai lakimuutoksen jälkeen.
Muitakin on, mutta itselleni tutuimmat ovat BJCP:n (Beer Judge Certification Program) tyylimäärittelyt, joten ne pohjaksi tähän. BJCP määrittelee tyylille alkoholipitoisuuden skaalana, esim. "3,2 - 5,5%". Kyseessä ei ole mikään satavarma ja kaiken kattava määritelmä, mutta erittäin hyvin suuntaa antava. Yksinkertaisuuden vuoksi oletan, että oluet jakautuvat skaalalle tasaisesti. Oppaan lopun erikoistyyleissä ei ole alkoholirajoja, joten jätän ne pois.

Listasin BJCP:n oluttyylit neljän kategoriaan:

Tyylit, jotka mahtuvat rajan alle kokonaan, eli teoriassa kaikki tyylin oluet saa maitokauppaan

II 
Tyylit, joissa raja on skaalan yläpuoliskolla, eli näitä saisi kauppaan suht paljon

III 
Tyylit, joissa raja on alapuoliskolla, eli näitä oluita saisi kauppaan joitakin miedompia esimerkkejä, muttei erityisen kattavasti

IV 
Tyylit, joiden oluet ovat käytännössä aina liian vahvoja maitokauppaan. Eli miedoinkin on yli rajan.

Esimerkiksi ylläoleva 3,2-5,5 menisi nykyrajalla kakkoskategoriaan, koska 4,7% on skaalan keskivälin yläpuolella.

4,7%

4,7% - rajalla jakauma on tällainen:
I - 13 tyyliä
II - 6 tyyliä
III - 36 tyyliä
IV - 47 tyyliä


I II IIIIV
American Light LagerBritish Golden AleAmerican LagerFestbier
Czech Pale LagerEnglish PorterCream AleHelles Bock
German LeichtbierIrish Red AleAmerican Wheat BeerGerman Helles Exportbier
Ordinary BitterAmerican Blonde AleInternational Pale LagerMärzen
Best BitterSaison: TableInternational Amber LagerRauchbier
Dark MildHistorical: GoseInternational Dark LagerDunkles Bock
Scottish LightCzech Premium Pale LagerKellerbier: Amber
Scottish HeavyCzech Amber LagerDoppelbock
Irish StoutCzech Dark LagerEisbock
Berliner WeisseMunich HellesBaltic Porter
Historical: LichtenheinerKölschWeizenbock
Historical: London Brown AleGerman PilsEnglish IPA
Historical: Piwo GrodziskieVienna LagerIrish Extra Stout
AltbierTropical Stout
Kellerbier: PaleForeign Extra Stout
Munich DunkelBritish Strong Ale
SchwarzbierOld Ale
WeissbierWee Heavy
Dunkles WeissbierEnglish Barleywine
Strong BitterAmerican Porter
Australian Sparkling AleAmerican Stout
British Brown AleImperial Stout
Scottish ExportAmerican IPA
Sweet StoutSpecialty IPA: Belgian IPA
Oatmeal StoutSpecialty IPA: Black IPA
American Pale AleSpecialty IPA: Brown IPA
American Amber AleSpecialty IPA: Red IPA
California CommonSpecialty IPA: Rye IPA
American Brown AleSpecialty IPA: White IPA
Flanders Red AleDouble IPA
Oud BruinAmerican Strong Ale
WitbierAmerican Barleywine
Historical: Kentucky CommonWheatwine
Historical: Pre-Prohibition LagerLambic
Historical: Pre-Prohibition PorterGueuze
Historical: RoggenbierFruit Lambic
Belgian Pale Ale
Bière de Garde
Belgian Blond Ale
Saison: Standard
Saison: Super
Belgian Golden Strong Ale
Trappist Single
Belgian Dubbel
Belgian Tripel
Belgian Dark Strong Ale
Historical: Sahti

103:sta tyylistä lähes puolet on sellaisia, ettei niitä saa kauppaan myyntiin lainkaan. Lopuistakin suurin osa on miedoimpien esimerkkien varassa. Eli vastaus väitteeseen 1: Ei, maitokaupan valikoima ei voi olla "kattava" nykyisellä rajalla.


5,5%

5,5% - rajalla jakauma on tällainen:
I - 34 tyyliä
II - 24 tyyliä
III - 19 tyyliä
IV - 25 tyyliä


IIIIIIIV
American Light LagerCream AleEnglish IPAFestbier
American LagerInternational Pale LagerIrish Extra StoutHelles Bock
American Wheat BeerInternational Amber LagerTropical StoutMärzen
Czech Pale LagerInternational Dark LagerBritish Strong AleDunkles Bock
Munich HellesCzech Premium Pale LagerOld AleDoppelbock
German LeichtbierCzech Amber LagerAmerican PorterEisbock
KölschCzech Dark LagerAmerican StoutBaltic Porter
German PilsGerman Helles ExportbierAmerican IPAWeizenbock
Vienna LagerRauchbierSpecialty IPA: Black IPAForeign Extra Stout
AltbierMunich DunkelSpecialty IPA: Brown IPAWee Heavy
Kellerbier: PaleWeissbierSpecialty IPA: Red IPAEnglish Barleywine
Kellerbier: AmberDunkles WeissbierSpecialty IPA: Rye IPAImperial Stout
SchwarzbierStrong BitterSpecialty IPA: White IPASpecialty IPA: Belgian IPA
Ordinary BitterAustralian Sparkling AleFlanders Red AleDouble IPA
Best BitterScottish ExportOud BruinAmerican Strong Ale
British Golden AleSweet StoutLambicAmerican Barleywine
Dark MildOatmeal StoutGueuzeWheatwine
British Brown AleAmerican Pale AleFruit LambicBière de Garde
English PorterAmerican Amber AleSaison: StandardBelgian Blond Ale
Scottish LightAmerican Brown AleSaison: Super
Scottish HeavyTrappist SingleBelgian Golden Strong Ale
Irish Red AleHistorical: Pre-Prohibition LagerBelgian Dubbel
Irish StoutHistorical: Pre-Prohibition PorterBelgian Tripel
American Blonde AleHistorical: RoggenbierBelgian Dark Strong Ale
California CommonHistorical: Sahti
Berliner Weisse
Witbier
Belgian Pale Ale
Saison: Table
Historical: Gose
Historical: Kentucky Common
Historical: Lichtenheiner
Historical: London Brown Ale
Historical: Piwo Grodziskie


Ohoh, tämä hämmästytti itsenikin. Yhtäkkiä yli 50% tyyleistä on on kahdessa ensimmäisessä lohkossa. Eli vastauksena väitteeseen 2: Kyllä, nosto 5,5% lisää monipuolisuutta huomattavasti.

En nyt lähde tässä puimaan sitä, lisääkö nosto valikoimaa sellaisiin tyyleihin, joita ihmiset sinne haluaisivat. Se on makuasia se. Joka tapauksessa maitokaupan mahdollisuus tyylikirjoon paranee huomattavasti.

PS: Jos ihmettelet listoja sillä silmällä, että "Onko muka noin paljon erityylisiä oluita?", niin kyllä. Kyllä on. Tervetuloa maailman monipuolisimman juoman pariin.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Isojen uudet isot (Olvi American Cream Ale ja Karhu Raaka)


Olvi American Cream Ale
Olvi. Suomi
Cream Ale, 4,7%, 25 IBU, EBC 17
***

Parit isomman panimon tuotteet on jääkaapissa odotelleet, joten pistetään yhteen kasaan. Ensin Olvi. Olvi lähti jo kuuluisasti hulluttelemaan IPAn kanssa pari vuotta sitten ja onnistui siinä varmaan yli omienkin odotustensa. Sen jälkeen Iisalmessa on taottu kun rauta on kuumaa, on tullut APA, Black IPA ja "Xmas IPA". Vehnä eli White IPAa yllättäen ei. Viime viikolla Olvi lähetti näytepaketillisen uusinta: American Cream Ale.

Black IPA oli jo suht iso askel pois siitä tavallisesta vaaleasta lagerista, mutta nyt on tavallaan otettu askel takaisinpäin. Amerikkalainen cream ale on ikään kuin vaalean lagerin kilpailijaksi syntynyt melko epämääräinen hybridityyli. Se voi olla joskus tehty lagerhiivalla ja usein ei edes täysmallasta.

Joskus muuten näkee sellaisia Guinnessin tyyliin "nitrotettuja" eli typpikuplilla hapotettuja hyvin pehmeän suutuntuman omaavia vaaleita oluita kutsuttavan myös cream aleksi, mutta ne ovat sitten oma juttunsa.

Olvi ei ole kuitenkaan mitään lisätärkkelyslitkua lähtenyt tästä craft-sarjastaan tekemään. Täysmallasta siis. Humalina Monroe, Fantasia ja Kazbek. Viimeisestä Saazin sukuisesta tsekkihumalasta olen kuullut, mutta aiemmat ovat ihan vieraita. Hiivaus kuitenkin "Pinta- ja pohjahiiva" ja lageroitukin on eli hybridityyli tosiaan. Lisäpisteet "Créme de la créme d' Iisalmi" tekstistä tölkissä, hörähdin.

Kultainen olut, kiva vaahto. Melko hiilihappoinen suutuntuma, mutta ei mikään ohut. Kukkaista humalaa, toffeeta, metallia. Puhdas, hieman toffeisen keksimaltainen, ehkä jopa hunajainen maku, johon nousee mieto mutta pirteän hedelmäinen humala ja katkerointi.

Helppo vetää, maukas, puhdas, virheetön. Aika hyvä kompromissi velton ja mauttoman peruslagerin ja ronskimpien IPOjen sun muiden välillä. Kyllä tätä ihan mielikseen juo, minimiannos puoli litraa. Rentoon saunailtaan tai vastaavaan puolihuolimattomaan juopotteluun ehdottomasti ja sata kertaa mielummin kuin lähmäinen ja tunkkainen salkkulager. 3/5


Karhu Raaka
Sinebrychoff. Suomi
Vaalea Lager, 4,7%, 22 IBU, EBC 14
**
Tämän sain matkaani Karhun vaatelanseerauksesta pari viikkoa takaperin. Karhua tuskin tarvinnee hirveästi esitellä, kyseessä on kuitenkin maan myydyin olut. Aina välillä Koff innostuu tekemään Karhusta "erikoisempia" versioita kuten Korpisavun, Huurteen tai Tuplahumalan. Yleensä ero peruskarhuun on ollut kovin hento. Pelokasta ja arkaa "kokeilua" ne.

Nyt on sitten perus-Karhua viritetty lisäämällä mallaspuolelle vehnää ja humalapuolelle hieman Cascadea ja jättämällä olut suodattamatta. Lanseerauskekkereillä olut oli ihan positiivinen yllätys, kun taisi vielä olla aika optimituorettakin. Nyt siis käsittelyssä pari viikkoa jääkaapissa "kypsynyt" versio.

Kultainen, sameahko. Tuoksu on melko olematon. Kevyttä ruohoisuutta, hieman sitrusta ja hivenen kiipii sellainen bulkin märkä pahvi taustalta. Hyvin hennosti, mutta sen huono puoli on, että ajan kanssa se vain lisääntyy, joten näin tuoreena ei kovin hyvä merkki. Aika täyteläinen, vehnä tuo huomattavasti pehmeyttä, eikä olut ole niin hiilihappoinen kuin peruskarhu. Aiemmin maistamani oli selkeämmin vehnäleipäinen. Nyt en sitä niin huomaa. Humalointi jälkimaussa on miellyttävän raikas ja himpun sitruksinen. Katkerointi jää melko kevyeksi ja saman tason lukemista huolimatta pehmeämmän nousevaksi kuin esim. tuossa Olvin tuotteessa. Pirtsakkuutta puuttuu noin kokonaisuutena. Lopputuloksena vähän makeanläntä olut, jota ei oikein tee mieli toista.

Parempaa kuin peruskarhu, mutta kahteen jää, kolmosta hipoen. Alkava pahvisuus kuitenkin taittaa alle.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Nokian Keisari 25 Ginger Ale

Keisari 25 Ginger Ale
Nokian Panimo. Suomi
Maustettu ale, 4,3%
***
Kaupassa ihan hämmästyin kun tuli tämmöinen tuoteuutuus vastaan. Nokian panimo on tehnyt kesämarkkinoille keisari- ja "jenkki-tienumero"-brändinsä alle uudeksi tuotteeksi alkoholipitoisen "ginger alen"! "Inkiväärillä ja appelsiinilla maustettu pintahiivaolut" lukee tölkissä.

Takaa selviää, että mausteena on täsmällisemmin inkiväärimehua ja appelsiinimehua. Odotukset eivät ole kovin korkealla. En oikein osaa edes perustella miksi. Vaikka olenkin olutmaussani enemmän reinheitsgebotin suuntaan kallellaan kuin siitä poispäin, niin jos kyseessä olisi Omnipollon tai Beerbliotekin tai vaikka kotimaisen Donut Islandin maustettu bisse, olisin ihan mielenkiinto pinkeänä maistamassa. Nyt vähän epäillen. Jostain syystä yleensä melko perusoluita tekevän Nokian tuotteesta ei nouse luottavaiset fiilikset. Nokian Sun'n - limsat*, myös ginger beer, ovat kuitenkin melkeinpä kaupan parhaita limsoja, niin kummallisia tämmöiset mielikuvat.

Suomessa puhutaan inkiväärioluesta, ulkomailla ginger alesta ja ginger beeristä. Mikään näistä ei nimestään huolimatta ole olut, alkoholittomiakin ne tuppaavat olemaan. Kysehän on siis lähinnä inkiväärin makuisesta limsasta. Karibialaismallin ärhäkkä, tiukan inkiväärin potkun omaava ginger beer on yksi raikkaimmista hellejuomista mitä tiedän. Ehkä viileä gueuze lambic pärjää.

Ehkä tutumpi (esim. Schweppesin) ginger ale on sitten enempi selkeästi makea juoma. Sitä kai tässä on lähdetty hakemaan nimestä päätellen. Siis kuitenkin ihan oikean oluen tehden.

Mallaspohjassa on vaaleiden perusmaltaiden lisäksi vähän tummempiakin. Väri onkin kauniin kuparinpunainen. Nätti, kestävähkö vaahtokukka.

Inkivääriolueltahan se tuoksuu. Inkivääri dominoi tuoksussa sen verran, että sen seuraksi voi sanoa tulevan vain jonkun verran hedelmäisyyttä ja ehkä himppu toffeeta.

Vähän vetisen puoleinen. Maku onkin jännä. Ensihörällä olin dumaamassa löysäksi inkivääriliemeksi, mutta tässähän on ihan jännittäviä kierteitä. Maltainen hivenen karamellinen pehmeys ja appelsiinin hedelmäisyys, johon inkiväärin kirpakkuus taklaa ja yhdistyy loppumaussa humalan katkeroihin mielenkiintoisesti.

Hivenen tämä kesyksi jää. Kauhean paljon tuhdimmaksi tai makeammaksi tätä ei tietenkään voi asetella, koska sitten hellebissefiilis on tiessään. Siksi ärhäkkyyttä ja puraisua olisi kaivannut ehkä sieltä inkiväärin ja humaloinnin puolelta enempikin. Silti, ihan kiva tää on lajissaan. Tästä saisi varmaan hyvän drinkkiaineksen. 3/5

*Oletan, muuten, että nämä nykyiset Sun'n-sarjan limsat ovat vain pohjustusta limsalle "Sun'n O)))"

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Omnipollo Selassie

Selassie
Omnipollo, Ruotsi.
Imperial Stout, 11%.
*****

Omnipollon jo kaikki tuntevat. Ruotsalainen kiertolaispanimo on tehnyt viime vuosina toinen toistaan uskomattomampia oluita. Jotkut jakavat mielipiteitä, toiset ovat vain yleisesti kehuttuja. Siksipä yleensä ei tarvitse miettiä jos Omnipollon oluita on myynnissä, jotain vähintään mielenkiintoista siellä on luvassa. Tämä Selassie tarttui matkaan Kööpenhaminasta Mikkellerin Torvehallernen kaupasta. 82 kruunua hintaa, eli sellaisen 11 euroa. Tyyristä, mutta Omnipollon imperial stoutista se on yleensä ihan käypä hinta.

Reseptivelho Henokin juuret ovat käsittääkseni Etiopiassa, joten oluen nimi Selassie selittynee sillä. Hailehan se siellä. Toki Etiopiaan viittaa mukana oleva kahvikin. Lisäksi vaniljaa sekä "10 erikoismallasta" sisältävä mallaspohja. Voltteja 11 eli kaikin puolin isolla meisselillä siis väännetään.

Pikimusta, öljymäinen jopa, runsas ruskea vaahtokukka. Voimallisessa tuoksussa ylimaallisesti kahvia, suklaata, vaniljaa. Suklaakakkua suklaakuorrutteella espresson kera ja taustalta humaloiden raikkaampaa henkäystä. Tuhkaa, palaneisuutta.

Supertäyteläinen suklaisuus täyttää suun, mutta katoaa sieltä yllättävän nopeasti kun paahteen karvaisuus ja kahvi iskevät vastaan keventäen olemuksen henkäykseen, kunnes taas jälkimaussa nousee uudestaan kahvi, suklaa ja runsaat katkerot loppusäväykseen jättäen suun kaipaamaan seuraavaa siemausta alkoholin lämmittäessä kurkunpäätä. Kahvi on voimakkaasti esillä koko oluen läpi, vanilja lähinnä taustatukena. Silti tästä ei jää mikään erityisen överikahvinen fiilis, kahvi on hyvin ruodussa muutenkin paahteisen mallasrungon kanssa.

Usein voimakkaiden suklaisten ja paahteisten oluiden "ongelma" on siinä, että ne ovat niin täyteläisiä ja öljyisiä ja paksuja, että olut käy liian rankaksi ja väsyttää suun. Tai sitten toisessa ääripäässä olut on kahvin karvauden ja katkeroiden kanssa niin kova, ettei maltaan pehmeys pääse esiin. Tässä yhdistyy molemmat erinomaisesti. Lopputuloksena on ekstravahva ja täyteläinen suklaa-kahvi-vanilja-pommi, joka silti on aivan hämmentävän juotava. Ne teki sen taas. 5/5

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Alkon Uutuuksia - Maaliskuu 2017



Alkossa on taas käyty maistelemassa. Uutuuksia oli maaliskuulle 19, joista kolme oli jäänyt johonkin logistiikan hampaisiin tai jonnekin. Helmikuun pruuvi jäikin välistä, mutta sieltä oli jäänyt "häntää" kuuden oluen verran maaliskuun pruuvillekin, joten ne myös tässä.

Kuva-aineisto Saimaata, koska en muistanut ottaa pruuvissa kuvia (se ei ole mitenkään kuvauksellinen tilaisuus...).

Helmikuulta

Riedenburger Weizenbock
Banaanileipäinen, runsaan vehnämaltainen saksalainen vehnäbock. Nestemäistä briossia banaanilla ja mausteilla. Lajissaan ok tason kulkija, omaan makuuni ei.

Mallaskosken Black Blueberry Wheat
Neilikkaa ja paahdetta melko miedosti. Mustikka tulee taustalta läpi, muttei millään tavalla hallitse. Jotenkin valju ja vähän mitätön suoritus tämä on. Jotenkin kummallisesti jopa rukiinen fiilis, vaikka onkin vehnäolut.

Saimaa Brewer's Special American IPA
Tämähän on jo arvioitu aiemmin. Metsähumalainen ja katkerahko mutta muuten maultaan melko mitäänsanomaton IPA.

Ballast Point Victory at Sea
Voimakkaan kahvinen, suklainen ja vaniljainen vahva imperial stout. Melko huima tuote. Pehmeä, alkoholin vahvuus ei tunnu missään. Huippu, jos kahvi ei tökkää. Yksi kovimpia maustettuja imperial stouteja mitä tiedän.

St. Feuillien Tripel
Montakohan kertaa tämä tulee takaisin Alkoon? Ihastuttavan pippurimausteinen tuoksu, terävä fiilis, hunajainen ja raikaan mausteinen maku. Loistava tripel.

Achel Extra
Neilikkainen, voimakkaan mausteinen, hivenen liuottiminenkin tuoksu. Trappistilaatua oleva tumma belgi. Mausteita, hedelmiä, luumua. Ei moitteen sanaa.

----

Maaliskuun uutuudet

Cobra
Pullossa lukee "Impossibly Smooth", joka melkein riittääkin kuvaamaan perus-rantalageria. Makea, lötkö, pitkälti mauton. Vähän viljaa ja hunajaista taustavirettä löytyy jos etsii.

Saimaa Vahva
Tämäkin jo arvioitiin muiden saimaalaisten kanssa. Pienenä pruuviannoksena parempi, koska ei ole muuten kovin hyvä. Hivenen leipäisempi kuin muistin edellisestä, eikä alkoholi aluksi niin vaivaa, paitsi että heti toisella siemauksella vaivaa. Melko turha.

Berliner Kindl Jubiläums Pilsner
Miellyttävä keksinen ja saksanhumalainen raikas tuoksu. Pehmeä, kuiva Pohjois-Saksalainen pils noin muuten. No-nonsense. Moitteeton sinällään, kaipaisi ehkä vähän enemmän katkeron baittia kuitenkin. Parempiakin saksalaisia pilsejä on.

Magic Rock Cannonball IPA
Upea tuoksu. Kukkaisen sitruksinen ja metsäinen, humalaa niin peevelisti. Katkerot korkealla ja tuntuukin hyvin. Loistava nykyIPA. Metsäinen pihka määrää maussa, maltaasta silti makeutta, ettei mene ikäväksi. Näin nämä IPAt pitää hoitaa.

Ruosniemen Arkkitehti Black IPA
Nimensä #000000-heksakoodista huolimatta ei ihan kuitenkaan täysin musta, enemmänkin ruskea. Paahdetta, pippuria ja humalan raikkautta tuoksussa. Kepeä olut, ronski humalointi, pientä leipämaltaisuutta. Paahde ei aivan niin paljon esillä. Selkeästi IBA, osuu mielikuvaani tästä hybridityylistä. Ruosniemellä on ollut vähän laatuongelmia viime aikoina ainakin Alkon tuotteissa, mutta tämä oli kyllä hyvässä hapessa.

Pyynikin Black IPA
Kun taas Pyynikin selvästi vahvempi versio ei niin osu. Hyvä olut siis kuitenkin, pehmeä, maltainen ja paahteinen, silti ärhäkällä katkeron potkulla. Mallaspohjan paahteesta ja kevyestä toffeestakin sekoittuu humalan hedelmäisyydestä ja katkerosta hyvä kombo. Maltaisuudessaan menee kuitenkin mielikuvissani imperial stoutin puolelle, sinne Siperian suuntaan. Mutta Black IPA nyt on vähän semmonen tyyli.

Evil Twin Wet Dream
Olin oikein iloissani, että jes, Evil Twiniä ja jes, brown alea. Voe perskärpänen mikä pettymys. Kahvilla maustettu brown ale siis kyseessä. Hyvin kahvinen tuoksu, ei oikein muuta. Muuten onkin sitten totaalisen turha viritys. Vetistä kahvilitkua. Märkä lapanen. Mitä helvettiä Evil Twin?

Evil Twin Molotov Lite DIPA
No toinen paha kaksonen sentään pelastaa. Erittäin vahvast Molotov Cocktail - oluesta "light" versio, eli "vain" XXXX. Appelsiinia ja mangoa käytetty ja sen huomaa. Tropiikin hedelmäcocktailia on tuoksussa *paljon*, tukena yrttiä ja havua humalasta. Aika hieno, superhedelmäinen, trooppinen DIPA, jossa voimakas jenkkihumala katkeroineen päällä.

Eiran Juomat Mustikka Stout
Kryptinen Eiran Juomat tuonut nyt Karpalo Stoutin rinnalle myös Mustikka Stoutin. Pöydässä keskusteltiin, että mikä tämä Eiran Juomat oikein on, mutta kukaan ei vieläkään tietänyt. Ei minkäänlaista webbipresenssiä tai tietoa missään. Makulla tämäkin kai on tehty. Voimakas paahde tuoksussa. Kokonaisuutena vähän löysä ja kepeä (5,6%) aika perusstout, jossa on kevyt marjaisuus jossain takana, mutta hyvin hennosti.

Founders KBS
No tämähän on monille tuttu, melkoisella hypellä tätä vielä pari vuotta sitten Alkon hyllyistä kaavittiin. Huima tynnyröity vahva kahvilla maustettu imperial stout. Voimakas kahvinen meno tuoksussa, rommia, tynnyriä, alkoholia. Suutuntuma liukkaan öljyinen ja hyvin täyteläinen. Monipuolisen paahteen juhlaa, johon tynnyröinti tuo vahvempien alkoholijuomien kaikuja. Huippu, mikä huippu.

Oud Beersel Oude Kriek Vieille
Traditionalistinen, mutta nuori lambic-panimo Oud Beersel on gueuzellään ollut Alkossa jo tovin. Nyt kriek ja vau, nyo kriikki kohillaan. Eikö lie paras tai yksi parhaita mitä olen maistanut. Voimakkaan kirsikkainen, upea kirpeänä iskevä happamuus ja hienosti tasapainotettu kirsikan makeus, takaa tukeva viljainen karheus. Ei mene marjamehumaiseksi, mutta toisaalta ei jää epäilystäkään onko oluessa kirsikkaa vai ei. Mahtava.

Nøgne Ø #100
Onhan tätäkin ennen ollut, kiva kun tulee taas lisää, on nimittäin yksi lempioluitani. Leipää piisaa tuoksussa, metsää, humalaa, yrttejä. Kaikkia viisi tonnia ja monessa asennossa. Upea "Imperial Brown" jos tälle joku tyyli pitää keksiä. Yksi hienoimmista voimakkaan humaloinnin ja voimakkaan maltaisuuden komboista imperial stoutien ulkopuolella. Jos et ole maistanut, juokse jo. Kymppi isolta pullolta ei ole tästä mitään.

Hiisi Hati Saison
Kotimainen saison on aina kiva ylläri. Vaikka se on suosittu tyyli, ei niitä ainakaan onnistuneena ole hirveästi näkynyt. Parhaimmatkin, ehkä Mufloni Saison de Randonneuria lukuunottamatta, ovat tupanneet kärsimään saisonin yleisimmästä kompastuskivestä eli tunkkaisuudesta. Hiidellä ei ole tunkkaisuutta nähtykään. Raikas yrttisitruksinen tuoksu, pippurisuuden tukemana. Raikas hedelmäinen ja pippurinen on maultaankin, ehkä hivenen makeampi ja humalaisempi kuin perinteinen belgimalli, mutta tosi kova suoritus on tämä. Suomen paras saison.

Bryggeri Spezial
Bryggerin Bamberg-kumarrus on hanasta tuttu. Sitä bambergilaista pyökkisavua täältäkin puskee tuoksussa niin ettei siihen juuri muuta mahdukaan. Tuhtia Schlenkerlaa tällä ei kuitenkaan Bambergista tavoitella vaan ehkä vähän vähemmän tunnettua Spezialia, kuten nimestä voi päätellä. Kevyt runko, jossa savun ohi pääsee myös hieman tervaista mallasta ja hieman saksalaista humalointiakin. Hieno kevyempi savuolut.

Munkebo Megingjord Barley Wine
Jotenkin itselleni etäiseksi jäänyt tanskalainen panimo on Alkossa ja maitokaupoissakin pyörinyt erinäisten tuotteiden kanssa. Nyt Barley Wine. Voimakas karkkinen, hedelmäinen, siirappinen ja rusinainen tuoksu. Pehmeä, makean rusinainen ja voimakkaan maltainen olut. Barley wineksi "ihan kiva", mutta vähän suorasukainen. Jotain syvyyttä kaipaisi. Se voisi löytyä muutamalla vuodella kellarin perukoilla.
---

Bonus: Koska oli mahdollisuus, testasin jättikokoisia jenkki-imperial stouteja vastakkain. Victory at Sea ja KBS ovat molemmat loistavia, mutta vastakkain testatessa tuli kyllä sellainen olo, että VaS on vähän kuin lastenjuoma KBS:n rinnalla. (ei oikeasti, näpit irti Valvira)