Alkon jo muutaman vuoden ikäinen helmikuuperinne on setti kotimaisten pienpanimoiden oluita. Ennen nämä kai ovat olleet nimellä käsityöläisoluet, nyt käsityöoluet. Kävin pruuvissa maistelemassa setin läpi.
Yleisesti ottaen isompaa trendiä ei tyylillisesti tuntuisi olevan, mitä nyt tummempaa kamaa oli vähän enemmän. Laatutaso sen sijaan ei juuri vakuuttanut, ikävä kyllä. Muutamin iloisin poikkeuksin tietty.
HUOM: Muutama olut vielä puuttui myöhäisestä toimituksesta, tarkistusprosessista ja sen sellaisesta johtuen. Toivoivat kuulemma, että kaikki olisivat myynnissä heti 6.2. alkaen, mutta puuttuvista ei vannottu. Listasin puuttuvat jutun loppuun.
Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils
Uudessakaupungissa on lähdetty melko peruslinjalla. Siellä toki pilsit on osattu yleensä ihan hyvin. Nyt aika yllättävän hedelmäinen tuoksu, vähän sitruksinen, reilun katkera. Mausteinen, pippurinen humalointi. Aika ärhäkkäkin humalointi. Ihan ok pils.
Humalove Dunkler Blaumeister
"American Dunkelweisse" luki pullossa. Tarkoittanee jenkkihumaloitua tummaa vehnää siis. Tuoksu onkin aika erikoinen kombo vehnäoluen banaania ja jenkkihumalan sitrusta. Voimakkaan hiilihappoinen. Erikoinen banaani-sitrus-kombo jatkuu maussa yhdistyen kevyeen karamelliin ja vehnäoluelle epätyypillisen voimakkaaseen katkerointiin. Vähän epätasapainoiseksi jää. Ideassa on potentiaalia, toteutus 7½.
Laitilan Savu India Pale Ale
Savu IPA? No kai semmoinenkin sitten pitää tehdä. Hyvin savukinkkuinen tuoksu. Maun puolesta ihan menettelevä savuolut, sillä savu tätä dominoi. Mitään IPAa oluesta ei sitten erityisen mainittavasti nouse esiin, hedelmäisyys on lievää ja katkerot jäävät miedoksi (34,5 IBU). Lopussa on yrttisen sitruksinen jälkivivahde joka hieman nousee irti savusta.
Saimaan Brewer's Special Copper Mallet Red Ale
Tämä on viime vuoden kotiolutmestaruuden voittaneen Harri Puhakan voittajaolut kaupalliseksi tehtynä. Selkeän mallasleipäinen ja karamellimaltainen tuoksu yrttisen humaloinnin tukemana. Miellyttävän mausteisen katkera amerikan red, jossa leipäinen mallas pääsee myös hyvin esiin. Palaset on kohdallaan. Yksi setin parhaita.
Flying Dutchman Flip Flopped White Socked Strong Hopped White IPA
Toinen setin kärkipäätä kolisteleva olut on hollantilaisen suomalaisen Belgiassa panema olut, jolla on kiertolaispanimon tavoille uskollisesti niin pitkä nimi, että Alkon esitteessäkin siitä on tipahtanut neljä sanaa pois. Tuoksussa on greippiä niin maan penteleesti, mausteisuutta sävyksi. Vilja ei juuri juhli. Hyvin kevyt runko, jossa hedelmäisiä makuja, eritoten tietysti sitrusta. Puhdas, reilun katkera ja hedelmäinen WIPA. Oikein kiva.
Kimito Brewing Brown Ale
Tuoksussa lakritsinen maltaisuus, ylihedelmäistä käymisaromia. Suussa veltto, alkoholinen, liukas ja epämiellyttävän fenolinen. Käymisvirheinen rehellisesti sanoen. Tulee oman kotipanimon tuotokset mieleen ja ei millään hyvällä tavalla. Kiva kun tehdään brown alea, joka on kovin unohdettu tyyli, mutta laatu ei kyllä nyt ole kohdallaan.
Ruosniemen Komissaari
Viljainen, hedelmäinen tuoksu, johon pullahtaa maun puolella sokerisuutta, hedelmäistä mausteisuutta hiivasta. Hedelmäisyys lyö pahasti yli ja menee epämiellyttävän puolelle. Ehkä tämä kellaroimalla ottaisi jotain tasapainottavaa nahkeutta lisää, mutta nyt ei toimi. Ikävä homma, sillä Ruosniemeltä tullut Oluthuoneiden tammikuun olut Salted Caramel Imperial Stout oli niin pirun kiva, että oli odotukset korkealla.
Kallio / Birra Amiata Madáhàn Tropical Milk IPA
HOP!-festareilla ilmeisesti ensi-illassa ollut olut. Milk tarkoittanee, että mukana on laktoosia. Alkon esitteessä tätä ei muuten mainita, mikä on varmaan hassu ylläri maitoallergisille. Sokerinen kevyen trooppishedelmäinen tuoksu, jossa on pieni sivutuoksu, jonka pistäisin virheen piikkiin. Ohuehko IPA, voimakkaalla katkerolla, kevyt makeus joka on kai sitten sitä laktoosia.
Lammin Sahti Hippiäinen
Yksi oikeastaan mielenkiintoisimpia juttuja näillä käsityöviikoilla on Lammin Sahdin tuotokset, koska Kääriäis-Pekka ei hirveästi pullotuotteita tuuppaile markkinoille noin muuten. Tuoksultaan reilun banaaninen, toffeinen, sahtimainen mutta epämääräinen humalan aromi tuo tuoksuun raikkautta. Maun puolella reiluhko mausteinen humala, erittäin hedelmäinen ja maltainen meno taustalla. Vähän kuin reilusti katkeroitua kuivemmaksi käynyttä sahtia. Hauska tuote, tosin reilu banaanisuus tarkoittaa, etten tätä varmaan itse tule ostamaan.
Malmgård Amarillo Tripel
Porvoolaisten perusvalikoimaan kuuluva Emmer Tripelhän on hyväksi havaittu, nyt Amarillo-humaloitua Tripeliä siis verrokiksi. Sitruksinen persikkainen tuoksu. Yrttejä myös reilusti. Kokonaisuutena hedelmäinen, sitruksinen, mausteinen, erittäin kiva tasapainoinen tripel reilulla katkeruudella.
Stallhagen Raspberry Stout
Vadelmastout tämän pitäisi olla, mutta en tiiä. Tuoksussa märkää koiraa, ehkä jotain marjaisuutta. Maultaan ihan mitätön. Ei ole stoutia, ei ole oikein marjojakaan. Pieni vadelmaisuus tulee kun etsii. Stallhagen osaa tehdä erittäin hyvää tummaa vahvaa olutta baltic porterin muodossa, niin siihen nähden ihmetyttää, että mikä tämä tämmönen nyt on. Ei.
Rekolan Panimo Kaffe Stout
Tuoksussa on kahvia, maitokahvia, espressoa, kahvijauhetta ja vähän kahvia. Suussa kovin vetinen, kahvin maku on selkeä ja miellyttävä, mutta jää niin ohueksi, että on kuin kylmää ja laihaa kahvia joisi. Laiha dunkeliksikin, saati stoutiksi. Rekolan tyylille uskollisesti tämä kyllä voinee toimia oikean ruuan kanssa, mutta nautiskeluolueksi tarvitsisi reilusti tuhtiutta lisää.
Suomenlinnan Zander Stout
Zander Stoutiahan on ollut tarjolla ainakin festareilla jo useampaankin otteeseen muistini mukaan. Tuttu juoma siis. Kevyttä vihannesta tuoksussa ikävä kyllä, mutta muuten reilua paahteisuutta, ruisleipämäistä menoa. Ihan kiva rukiisen paahteinen stout.
Mustan Virran Pistolekors Porter
Vasta viime vuonna aloittaneet savonlinnalaiset on tehneet melko tasaisen hyvää jälkeä omien kokemusteni mukaan. Tähän asti kuitenkin maisteltavana ollut vain maitokauppavahvuista tavaraa. Nyt 7% porter. Suklaata, kahvisuutta ja kevyttä yrttisyyttä irtoaa ja loppuun katkeroakin. Runko kohdallaan. Alkon labran spekseissä lukee, että katkerointia olisi vaivaiset 17,2 IBUa, mutta tuntuu kyllä selvästi reilummalta. Ihan kiva no-nonsense porter tämä on. Tykkäsin.
Mathildedalin Kevät
Mathildedal veti viime vuonna kaikki pisteet kotiin Pirske-belgillään. Tänä vuonna valkoisessa pullossa on "Viherherukka Saison". Kuulostaa kikkailulta. Tuoksu on miellyttävän "saisoninen" ja raikas. Mausteita, pippuria, raikasta hedelmää. Suuhun päästyään olut sanoo "kyllä!". Mausteinen raikas miellyttävä saison, jonka kruunaa herukkainen, hivenen valkoviinimäinen jälkimaku. Oma suosikkini näistä tämän vuoden tuotteista.
Iso-Kallan Biére de Garde
Ihanaa, joku on käynyt sanomassa Kuopioon, että uusikaa nyt jo etikettinne (Alkon matskuissa on vielä vanhat kuvat). Biere de gardea ei ole juuri nähnyt kotimaisilta panimoilta. Toffeinen, leipäinen tuoksu, jossa hieman belgimausteisuutta. Erittäin maltainen maku, jopa sellainen skottiolutmainen. Sitä sekoittaa vähän belgimäinen mausteisuus ja luumuinen hedelmäisyys. Ihan kiva olut, mutta ei tästä kyllä biere de garde itselle tullut mieleen.
---
Puuttuneet oluet ja pieni kommentti mitä odotan niiltä:
Hiisi Pirunpelto Kivibock: Hiisi harvoin pettää, joten odotukset on korkealla. Kiviolut-menetelmällä tehty bock lupailee maltaan juhlaa. Tätä odotan kovasti.
Mallaskosken Black Blueberry Wheat: Musta vehnäolut, joka on maustettu pensasmustikalla? Tämmöisistä on hankala sanoa etukäteen mitään. Kikkailtu on, voi toimiakin, mutta voi olla, että sattuu Koistista leukaan.
Beer Hunter's Mufloni Doppelapfel Weizenbock: Vehnäbock, joka on maustettu omenalla, kanelilla ja muskotilla? Samat sanat kuin edellisestä. Kuulostaa jouluoluelta.
Nokian Keisari One-Off Nunna Belgian Dark Strong Ale: Nokialla sen sijaan on tehty aika perustyyliä, joskaan ei ehkä Nokialle tyypillisintä. Vahva tumma belgi. Jos maku on yhtään kohdallaan, tätä voisi ostaa huvikseen kypsymäänkin. Hintakin on erän halvemmasta päästä.
Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout: Olin ihan yllättynyt, että valikoimassa on vain yksi imperial stout. Bourbontynnyri on oikein osuessaan hyvä lisä tyyliin, mutta menee helposti liialliseksi. Lisäksi 13% vahvuus vähän kuumottaa, että meneekö alkoholiseksi. Pyynikki on kyllä vahvoissa stouteissa ja sen tapaisissa oluissa parhaimmillaan, joten siinä mielessä varma valinta.
Yleisesti ottaen isompaa trendiä ei tyylillisesti tuntuisi olevan, mitä nyt tummempaa kamaa oli vähän enemmän. Laatutaso sen sijaan ei juuri vakuuttanut, ikävä kyllä. Muutamin iloisin poikkeuksin tietty.
HUOM: Muutama olut vielä puuttui myöhäisestä toimituksesta, tarkistusprosessista ja sen sellaisesta johtuen. Toivoivat kuulemma, että kaikki olisivat myynnissä heti 6.2. alkaen, mutta puuttuvista ei vannottu. Listasin puuttuvat jutun loppuun.
Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils
Uudessakaupungissa on lähdetty melko peruslinjalla. Siellä toki pilsit on osattu yleensä ihan hyvin. Nyt aika yllättävän hedelmäinen tuoksu, vähän sitruksinen, reilun katkera. Mausteinen, pippurinen humalointi. Aika ärhäkkäkin humalointi. Ihan ok pils.
Humalove Dunkler Blaumeister
"American Dunkelweisse" luki pullossa. Tarkoittanee jenkkihumaloitua tummaa vehnää siis. Tuoksu onkin aika erikoinen kombo vehnäoluen banaania ja jenkkihumalan sitrusta. Voimakkaan hiilihappoinen. Erikoinen banaani-sitrus-kombo jatkuu maussa yhdistyen kevyeen karamelliin ja vehnäoluelle epätyypillisen voimakkaaseen katkerointiin. Vähän epätasapainoiseksi jää. Ideassa on potentiaalia, toteutus 7½.
Laitilan Savu India Pale Ale
Savu IPA? No kai semmoinenkin sitten pitää tehdä. Hyvin savukinkkuinen tuoksu. Maun puolesta ihan menettelevä savuolut, sillä savu tätä dominoi. Mitään IPAa oluesta ei sitten erityisen mainittavasti nouse esiin, hedelmäisyys on lievää ja katkerot jäävät miedoksi (34,5 IBU). Lopussa on yrttisen sitruksinen jälkivivahde joka hieman nousee irti savusta.
Saimaan Brewer's Special Copper Mallet Red Ale
Tämä on viime vuoden kotiolutmestaruuden voittaneen Harri Puhakan voittajaolut kaupalliseksi tehtynä. Selkeän mallasleipäinen ja karamellimaltainen tuoksu yrttisen humaloinnin tukemana. Miellyttävän mausteisen katkera amerikan red, jossa leipäinen mallas pääsee myös hyvin esiin. Palaset on kohdallaan. Yksi setin parhaita.
Flying Dutchman Flip Flopped White Socked Strong Hopped White IPA
Toinen setin kärkipäätä kolisteleva olut on hollantilaisen suomalaisen Belgiassa panema olut, jolla on kiertolaispanimon tavoille uskollisesti niin pitkä nimi, että Alkon esitteessäkin siitä on tipahtanut neljä sanaa pois. Tuoksussa on greippiä niin maan penteleesti, mausteisuutta sävyksi. Vilja ei juuri juhli. Hyvin kevyt runko, jossa hedelmäisiä makuja, eritoten tietysti sitrusta. Puhdas, reilun katkera ja hedelmäinen WIPA. Oikein kiva.
Kimito Brewing Brown Ale
Tuoksussa lakritsinen maltaisuus, ylihedelmäistä käymisaromia. Suussa veltto, alkoholinen, liukas ja epämiellyttävän fenolinen. Käymisvirheinen rehellisesti sanoen. Tulee oman kotipanimon tuotokset mieleen ja ei millään hyvällä tavalla. Kiva kun tehdään brown alea, joka on kovin unohdettu tyyli, mutta laatu ei kyllä nyt ole kohdallaan.
Ruosniemen Komissaari
Viljainen, hedelmäinen tuoksu, johon pullahtaa maun puolella sokerisuutta, hedelmäistä mausteisuutta hiivasta. Hedelmäisyys lyö pahasti yli ja menee epämiellyttävän puolelle. Ehkä tämä kellaroimalla ottaisi jotain tasapainottavaa nahkeutta lisää, mutta nyt ei toimi. Ikävä homma, sillä Ruosniemeltä tullut Oluthuoneiden tammikuun olut Salted Caramel Imperial Stout oli niin pirun kiva, että oli odotukset korkealla.
Kallio / Birra Amiata Madáhàn Tropical Milk IPA
HOP!-festareilla ilmeisesti ensi-illassa ollut olut. Milk tarkoittanee, että mukana on laktoosia. Alkon esitteessä tätä ei muuten mainita, mikä on varmaan hassu ylläri maitoallergisille. Sokerinen kevyen trooppishedelmäinen tuoksu, jossa on pieni sivutuoksu, jonka pistäisin virheen piikkiin. Ohuehko IPA, voimakkaalla katkerolla, kevyt makeus joka on kai sitten sitä laktoosia.
Lammin Sahti Hippiäinen
Yksi oikeastaan mielenkiintoisimpia juttuja näillä käsityöviikoilla on Lammin Sahdin tuotokset, koska Kääriäis-Pekka ei hirveästi pullotuotteita tuuppaile markkinoille noin muuten. Tuoksultaan reilun banaaninen, toffeinen, sahtimainen mutta epämääräinen humalan aromi tuo tuoksuun raikkautta. Maun puolella reiluhko mausteinen humala, erittäin hedelmäinen ja maltainen meno taustalla. Vähän kuin reilusti katkeroitua kuivemmaksi käynyttä sahtia. Hauska tuote, tosin reilu banaanisuus tarkoittaa, etten tätä varmaan itse tule ostamaan.
Malmgård Amarillo Tripel
Porvoolaisten perusvalikoimaan kuuluva Emmer Tripelhän on hyväksi havaittu, nyt Amarillo-humaloitua Tripeliä siis verrokiksi. Sitruksinen persikkainen tuoksu. Yrttejä myös reilusti. Kokonaisuutena hedelmäinen, sitruksinen, mausteinen, erittäin kiva tasapainoinen tripel reilulla katkeruudella.
Stallhagen Raspberry Stout
Vadelmastout tämän pitäisi olla, mutta en tiiä. Tuoksussa märkää koiraa, ehkä jotain marjaisuutta. Maultaan ihan mitätön. Ei ole stoutia, ei ole oikein marjojakaan. Pieni vadelmaisuus tulee kun etsii. Stallhagen osaa tehdä erittäin hyvää tummaa vahvaa olutta baltic porterin muodossa, niin siihen nähden ihmetyttää, että mikä tämä tämmönen nyt on. Ei.
Rekolan Panimo Kaffe Stout
Tuoksussa on kahvia, maitokahvia, espressoa, kahvijauhetta ja vähän kahvia. Suussa kovin vetinen, kahvin maku on selkeä ja miellyttävä, mutta jää niin ohueksi, että on kuin kylmää ja laihaa kahvia joisi. Laiha dunkeliksikin, saati stoutiksi. Rekolan tyylille uskollisesti tämä kyllä voinee toimia oikean ruuan kanssa, mutta nautiskeluolueksi tarvitsisi reilusti tuhtiutta lisää.
Suomenlinnan Zander Stout
Zander Stoutiahan on ollut tarjolla ainakin festareilla jo useampaankin otteeseen muistini mukaan. Tuttu juoma siis. Kevyttä vihannesta tuoksussa ikävä kyllä, mutta muuten reilua paahteisuutta, ruisleipämäistä menoa. Ihan kiva rukiisen paahteinen stout.
Mustan Virran Pistolekors Porter
Vasta viime vuonna aloittaneet savonlinnalaiset on tehneet melko tasaisen hyvää jälkeä omien kokemusteni mukaan. Tähän asti kuitenkin maisteltavana ollut vain maitokauppavahvuista tavaraa. Nyt 7% porter. Suklaata, kahvisuutta ja kevyttä yrttisyyttä irtoaa ja loppuun katkeroakin. Runko kohdallaan. Alkon labran spekseissä lukee, että katkerointia olisi vaivaiset 17,2 IBUa, mutta tuntuu kyllä selvästi reilummalta. Ihan kiva no-nonsense porter tämä on. Tykkäsin.
Mathildedalin Kevät
Mathildedal veti viime vuonna kaikki pisteet kotiin Pirske-belgillään. Tänä vuonna valkoisessa pullossa on "Viherherukka Saison". Kuulostaa kikkailulta. Tuoksu on miellyttävän "saisoninen" ja raikas. Mausteita, pippuria, raikasta hedelmää. Suuhun päästyään olut sanoo "kyllä!". Mausteinen raikas miellyttävä saison, jonka kruunaa herukkainen, hivenen valkoviinimäinen jälkimaku. Oma suosikkini näistä tämän vuoden tuotteista.
Iso-Kallan Biére de Garde
Ihanaa, joku on käynyt sanomassa Kuopioon, että uusikaa nyt jo etikettinne (Alkon matskuissa on vielä vanhat kuvat). Biere de gardea ei ole juuri nähnyt kotimaisilta panimoilta. Toffeinen, leipäinen tuoksu, jossa hieman belgimausteisuutta. Erittäin maltainen maku, jopa sellainen skottiolutmainen. Sitä sekoittaa vähän belgimäinen mausteisuus ja luumuinen hedelmäisyys. Ihan kiva olut, mutta ei tästä kyllä biere de garde itselle tullut mieleen.
---
Puuttuneet oluet ja pieni kommentti mitä odotan niiltä:
Hiisi Pirunpelto Kivibock: Hiisi harvoin pettää, joten odotukset on korkealla. Kiviolut-menetelmällä tehty bock lupailee maltaan juhlaa. Tätä odotan kovasti.
Mallaskosken Black Blueberry Wheat: Musta vehnäolut, joka on maustettu pensasmustikalla? Tämmöisistä on hankala sanoa etukäteen mitään. Kikkailtu on, voi toimiakin, mutta voi olla, että sattuu Koistista leukaan.
Beer Hunter's Mufloni Doppelapfel Weizenbock: Vehnäbock, joka on maustettu omenalla, kanelilla ja muskotilla? Samat sanat kuin edellisestä. Kuulostaa jouluoluelta.
Nokian Keisari One-Off Nunna Belgian Dark Strong Ale: Nokialla sen sijaan on tehty aika perustyyliä, joskaan ei ehkä Nokialle tyypillisintä. Vahva tumma belgi. Jos maku on yhtään kohdallaan, tätä voisi ostaa huvikseen kypsymäänkin. Hintakin on erän halvemmasta päästä.
Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout: Olin ihan yllättynyt, että valikoimassa on vain yksi imperial stout. Bourbontynnyri on oikein osuessaan hyvä lisä tyyliin, mutta menee helposti liialliseksi. Lisäksi 13% vahvuus vähän kuumottaa, että meneekö alkoholiseksi. Pyynikki on kyllä vahvoissa stouteissa ja sen tapaisissa oluissa parhaimmillaan, joten siinä mielessä varma valinta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.